Vielä ei ole kesää jäljellä

Päivää rakkaat kirahvipalleroiset.
Tajusin tässä että huomenna on se kauhulla ja innolla odoteltu viimeinen lomapäivä. Tämän todetessani kääriydyin palleroksi sängylle huutamaan, että en ole tehnyt lomallani mitään. Nyt päätänkin sitten kesäni uudella postauksella, jossa pohdin että mitä puuhastelinkaan koko kesän, jonka aikana "En ole tehnyt mitään". 

Koko alkukesä kului siinä, että kummastelin sitä, miten olen päättänyt peruskouluni ja paluuta siihen sosiaaliseen kidutuskeskukseen ei enää ole. Oi, miten mahtava tunne. Loput ensimmäisestä viikosta menikin sitten poikaystväiseni Metropolian pääsykoikeita jännitellessä.



(c) Naima

Jostain syystä tässä kohtaa mieltäni on musta aukko, mutta nämä alkukesän arinkoiset ja leppoisat päivät tuli suurin osa vietettyä tuon samaisen poikaystäväni kanssa kaupungilla homoillessa. Perus päivärytmini taisi olla tälläinen:
*Nouse klo 11.30 *Mene suihkuun *Lagaa meikaten ja vaatteita valiten*Mene lagaamaan kaupungille *Siirry lagaamaan poikaystvävän kämpälle *Mene kotiin nukkumaan.
Ja sitten sama uudestaan. Viikonloppuja pyrimme viettämään yökyläillen ja leffoja katsellen.

Sitten muutaman promillen kesästäni vietin erittäin tärkeän ystäväni luona Tamperseellä, jonne hänet oli vasten tahtoaan siirretty asumaan. Siellä aikaa sai kulumaan vaikka miten. Oikeastaan emme tainneet tehdä mitään tähdellista.

Sitten joskus tuli Juhannus. Sen vietimme suurella porukalla serkkuni luona ja Porvarinmäessä pyöriessä. Juhannuksen jälkeen tuo sama vanha päivärytmi jatkui. Perus päivärytmiä piristi se, että saimme tietää prinsessaiseni päässeen Metropoliaan. Olen niin ylpeä ♥

Kaikilla muilla tuntui olevan kesän aikana reissua ja Con-tapahtumia. Itse en päässyt yhteenkään animutapahtumaan kesän aikana syystä peruna. EIKUN PÄÄSINPÄS! Kävin Finnconissa parin ystävän kanssa. Tuona päivänä ukkosti ja Mannerheimintie tulvi. Con ei ollut kummoisempi, emme käyneet yhdessäkään puheohjelmassa. Ei tainnut olla mitään, mikä kiinnostaisi kaikkia. Myöhemmin kesällä kävin Rope-conissa.


Ikaalisten hotellin idioottivarma hissi.

Niin, mutta ennen Rope-conia tapahtui perheeni 'mini loma' - Se oli oikeastaan aika vammainen kylpyläreissu kemikaalioyrittäjien lomaosakkeeseen ikaalisten kylpylässä. Vammasimme Isukin ja Äipän kanssa kolme yötä titi-nalle talon viereisessä hotellissa, jossa ei ollut ilmastointia. Vasta viimeisenä yönä isäni teki löydön, joka oli tuuletus ikkuna ja saimme viimeinkin happea. Tämän reissun aikana pelailin myös Kingdom Hearts 338/2 Daysiä taas eteenpäin.

Reissusta palattuamme parin viikon päästä alkoi minun muruni kahden viikon mittainen kesäloma. Kesäloman aloitti mukavasti tuo Rope-con, jonne menoa olimme jonkin aikaa suunnitelleet. Meistä kumpikaan ei harrasta roolipelejä, eikä larppausta, joten meille tämä oli hyvin luentopainotteinen con. Kävimme aika helvetin monelle luennolla ja pakko sanoa, että Rope-conissa on aina mielenkiintoisimpia luento aiheita. Luentoja oli Bioaseista kummallisiin juhliin ja festivaaleihin, Tang Dynastian kiinaan, Vakoilun ja tiedustelupalveluiden toiminnasta nekromantiaan. Conin jälkeen totesimme, että parhaita luennon pitäjiä olivat Esa nimiset miehet.


rope-conista :DDD

Sekin kaksiviikkoinen meni nopeasti. Aurinkoisia päiviä ja sopivan viileitä yökävelyjä ruusutarhassa. Ja tavaroiden pakkaamista muuttovalmiiksi. Sekin on hauskaa oikeassa saurassa :}

Viime yön vietin ystäväni lattialla patjalla nukkuen toisen ystävän vieressä. Se oli hyvin nostalgista. Tuli mieleen se aika, kun vasta olin tutustunut näihin ihaniin ja mahtaviin ihmisiin joskus monta aikaa sitten. Katsoimme yhdessä vampyyri leffoja ja menimme nukkumaan, mutta vain yksi meistä nukahti ja loput kaksi kuvasivat nukkuvasta videoa, joka jälkeenpäin katsottuna oli vain tukahdutettua hihitystä. Muistuttaa siitä, miten lumi oli valkoisempaa ja maailma kirkkaampi. Sillon, kun ei vielä ollut mitään ideaa, miten tärkeitä jotkut ihmiset vaan voi olla. Nyt monen ajan päästä katson samoja ihmisiä ja totean, että ei me olla enää samoja ihmisiä keskenämme. Me ollaan yksi sama porukka. Silloin me oltiin vielä yksin, nyt me ollaan kaikki yhdessä.

Uuh, olipas tuo viimeinen kappale diippiä shittiä. Mutta tuossa oli se, mitä minä nyt kesästäni muistan. Paljon poikaystävän kanssa homoilua ja liian vähän oikeaa tekemistä. Mutta onneksi syksy tuo tullessaan paljon täysin uusia asioita. Kuten lukio. Uskokaa tai älkää tämä on minun ensimmäinen koulun vaihtoni. Ajattelin mennä sinne sellaisella 'tahdon olla kaikkien kaveri'-asenteella ja kerätä mahdollisimman paljon uusia tuttavuuksia.

Sitten syksyllä on myös Tracon. Sinne olen saanut tehtyä vasta yhtä cossia, mutta tahtoisin tehdä useamman. Tämä yksi cossi on Queens Blade sarjan Nanael. Muita pukuja, jotka tahtoisin tehdä on Silent Hill Hoitsu ja sitten joku pari-cossi Poikaystävän kanssa. Saaas nähdä miten käy.

huh-huh, tulipas paljonliikaavitusti tylsää 'minäminäminä'-tekstiä.

Heippa hei kaikki, jotka jaksoi lukea


ps.

Koko kulunut kesä onneksi tallentui kertakäyttökameran filmille, jonka kuvat oli ihana hakea forumin valokuva liikkeestä. Ne tuli selattua miljoonaan kertaan ja niistä saa mukavan leikekirjan tai seinätaulun joskus. Ajattelin ottaa tämän perinteeksi.

Moneskohan tuhannes blogini tämä on?

Päivää maailman kansa. Kun päätin aloittaa jälleen blogin kirjoittamisen oli päivä tietääkseni torstai ja kello on 23.21. En tiedä miksi, mutta tuntui jälleen kerran helvetin hyvältä idealta kirjoittaa blogia. Blogiahan yritin pitää joskus pari vuotta sitten, mutta sitten totesin, että EI, en jaa enää tätä paskaa nettiin.

Nyt päätin kuitenkin jatkaa. Ehkä tämä blogi kestää paremmin ja jaksan postailla aktiivisemmin, nyt, kun elämässä ei ole oikeaa sisältöä. Tai siis on, paljonkin.  En tiedä.

Kirahvit tosiaan ovat kivoja eläimiä. Nimi on kokeellinen, oletettavasti se tulee vaihtumaan matkan varrella. En halunnut mitään tekotaiteellista synkistely nimeä, niinkuin moni minulta olisi odottanut. Jos ette jostain jumalan hylkäämästä syystä pidäkkään kirahveista kutsukaa tätä blogia joksikin muuksi.

Kun mainitsin äsken ystävälle skypessä, että aloitan taas blogin kirjoittamisen, niin hän kysyi, että mistä aiheesta.... NIIN se on muuten hyvä kysymys. Enpäs taaskaan miettinyt loppuun. Kirjoitan nyt alkajaisiksi sellaisesta aiheesta, joka on varmaan lähellä jokaisen olemattoman lukijani sydäntä. Eli minusta itsestäni ja minun surkeasta elämästäni.



Kerronpas sinulle, joka et minusta mitään tiedä, että kukas sinulle oikeen itsestään kertoo. Hei, minä olen Kirahvijumala, oikealta nimeltäni Taru. Olen 16 vuotias tyttöpuolinen epätavallinen tallaaja Helsingistä. Tämä on se vuosi, kun aloitan lukion Helsingin Kuvataidelukiossa, eli näin lähemmin Torkkelissa. Eiks oo ihkuu.

Olen helvetillisen ulkonäkökeskeinen tyhmä homo. En lokeroi itseäni tarkasti mihinkään tyylisuuntaan, mutta pakko sanoa, että olen normaalista poikkeava ja oletettavasti mielestäsi outo.

En tiedä paljonko sinun minusta pitäisi tietää, koska minähän en sinusta tiedä mitään. Ellet ole joku niistä kavereistani, jonka olen vain PAKOTTANUT JULMASTI lukemaan blogiani.
Tältä blogilta ei kannata odottaa mitään täysijärkistä toimintaa. Varsinkin, koska postailen öisin. Olen yöeläjä. Vaanin sänkysi alla, odotas vaan! Okei, tämä oli nyt tälläinen vammaus aloitus teksti. Kiitos ja tervettuloa uudelleen vierailemaan pääni sisälle.